Tavoitteet vuodelle 2015

On hyvä asettaa tavoitteita ja päämääriä ja miettiä millaisella viikko-ohjelmalla ja treenillä tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Vaikka ratsastankin aika paljon myös fiiliksen mukaan, enkä välttämättä pidä tavoitteista kynsin hampain kiinni, on niitä silti hyvä olla olemassa. Edes sellaisena suunnannäyttäjänä.

Asetan tavoitteet sillä periaatteella, että niihin tähdätään, mutta jos emme ole valmiita johonkin, niin silloin tavoitetta helpotetaan. Pääasia on, että etenemme rennosti ja rauhallisesti, ilman turhia paineita. Minulla ei ainakaan vielä vilku silmissäni kisakenttien kuvat, enkä odota malttamattomana niille pääsyä. Aika näyttää innostunko ja onko minulla edes mahdollisuutta käydä enemmänkin kisoissa. Mutta mikäli kotitreenit sujuvat ja mieleni on luottavainen, niin luultavasti ehdimme vielä tänä vuonna joitakin kisoja käydä kokeilemassa.

Lähtötilannehan on se, että emme Jaskan kanssa tunne toisiamme, enkä tiedä yhtään mihin Jaska voi yltää. Alku menee ihan vain tutustumisessa ja kokeilemisessa ja sellaisen yhteisen sävelen löytämisessä. Tavoitteena onkin löytää hyvät yhteistyön pelinappulat ihan kaikessa ja oppia luottamaan toinen toisiimme enemmän. Tavoitteena on kokeilla paljon uutta, harjoitella koulujuttuja, hypätä esteitä ja maastoilla. Kokea hienoja asioita yhdessä ja oppia tuntemaan Jaska paremmin.

Viikko-ohjelmamme tulee mukailemaan mahdollisimman paljon ennalta suunniteltua ohjelmaa. Tarkoituksena on päästä kerran viikossa kunnolla maastoilemaan ja tuulettumaan, kerran viikkoon (tai kahteen) hypätä esteitä tai tehdä puomitreeniä ja kolmisen kertaa viikossa harjoitella koulujuttuja. Vapaapäiviä Jaska tulee saamaan pari viikossa, riippuen sen jaksamisesta. Maastakäsittelyä on myös tarkoitus treenailla joko vapaapäivinä tai sitten jonkun ratsastuspäivän yhteydessä tai sijasta.

Nämä ensimmäiset tavoitteet tälle vuodelle ovat hyvin suurpiirteisiä ja luulen, että ne tästä vielä hioutuvat ja muuttuvat, kun opin Jaskaa paremmin tuntemaan.

TAVOITTEET JASKAN KANSSA VUODELLE 2015 

★ Vahvistaa HeB-tasoa ja saavuttaa tasaisempi liikkuminen. Kun perusratsastus on kunnossa, voimme alkaa harjoitelemaan vaativampia asioita. Apuna käydään valmennuksissa.

★ Aloittaa esteiden hyppääminen ja saada siihen rutiinia ja varmuutta. Korkeutta voidaan lisätä etenemisen mukaan.

★ Käydä valmennuksissa hakemassa uutta oppia vähintään pari kertaa kuukaudessa.

★ Luoda luottamussuhdetta ja saada varmuutta käsittelyyn ja ratsastukseen. Tavoitteena on, että Jaska on seurassani rento, kuuliainen ja luottavainen, eikä jännitä ratsastaessakaan.

★ Aloittaa maastoilu ensin kaverin kanssa ja sitten yksin. Tavoitteena tehdä maastoilusta kivaa ja rentoa puuhaa.

★ Tehdä monipuolisesti vanhaa ja uutta; höntsäillä maastossa, hypätä esteitä, tuupata koulua, jumppailla maastakäsin, tutustua uusiin asioihin ja saada kokemusta vanhoista.

★ Osallistua ensimmäisiin kisoihimme, jos kaikki sujuu hyvin ja etenemme tavoitteen mukaisesti kotona. Tavoitteena olisi käydä suorittamassa ainakin HeC ja jokin pieni esteluokka.

★ Kehittää askellajeihin tasaisuutta, varmuutta ja tahtia.

★ Saada vasen laukka yhtä helpoksi kuin oikea ja korjata tätä vinoutta.

★ Kehittää siirtymisiä sulaviksi ja niin, että Jaska pysyy tasaisesti avuilla siirtymisten läpi.

Minkälaisia tavoitteita teillä on? Onko yhtään samanlaisia?

Turpaterapiaa

Jokaisella on omat reseptinsä surun voittamiseen. 

Minä sain helpotusta kauraturvilta, 
vaikka se tärkein ei enää ollutkaan täällä lohduttamassa.

Jokaisella ihmisellä on oma tapansa ja aikansa surra. Minä henkilökohtaisesti en halunnut vältellä surullisia asioita, kuvia tai tallia. Tiesin, että niistä muodostuisi minulle kynnys, jos en mahdollisimman pian toimisi. Halusin yrittää jatkaa mahdollisimman normaalisti.

Pystyin melko pian puhumaan asioista ja katsomaan kuviakin, vaikka välillä se tiukkaa tekikin. En tiedä oliko se hyvä vai huono asia, mutta tavallaan yritin sulkea surun taka-alalle ja hukuttaa sen arkisten asioiden alle. Puhuin surullisista asioista kuin olisin puhunut jonkun toisen elämästä, kerroin vain ulkoa opeteltua tarinaa, huijasin itseäni sillä tavalla. Maistelin surusta pala kerrallaan ja päälle päin näytin varmasti jo ihan surun voittaneelta.

Minulle henkilökohtaisesti suruun ovat auttaneet ihmisten lisäksi muut hevoset. Se, että lähdin pian Majurin poismenon jälkeen tallille ja se, että nousin vieraiden hevosten selkään melko nopeasti, oli minusta vain hyvä asia. Tulin kyllä surulliseksi nähtyäni jotain Majurista muistuttavaa, mutta pystyin hukuttamaan sen surun paremmin tekemisen ja hevosten kanssa olon alle. Kun päivittäinen tallirutiini oli jäänyt yhtäkkiä pois näin tekevältä ja tekemistä kaipaavalta ihmiseltä, oli minulla liikaa aikaa ajatella asioita. Tarvitsin jotain ajatuksia vievää tekemistä ja muut hevoset auttoivat siinä.

Resepti pahan mielen voittamiseen on yksinkertainen:

Pue rennot vaatteet päälle, ota pari herkkuleipää tai porkkanaa taskuun, mene hevosystäväsi luokse ja olkaa vain tai tehkää jotain kivaa yhdessä. 

Syökää vaikka porkkanoita.

En missään vaiheessa ole ajatellut, että se olisi jotenkin Majurin muiston kunnioittamisesta pois, jos hoidan ja ratsastan muita hevosia. Tai että tekisin väärin, kun niin nopeasti halusin tallille muiden hevosten luo. Tai en välittäisi Majurista, kun halusin uuden hevosen. Vaikka tässä vaiheessa voin hyvin nähdä Majurin mustasukkaisen ilmeen olkapääni takana ja kuulla kavion vaativan kopautuksen seinään. Vaikka Majuri oli mustasukkainen huomiostani, niin eiköhän se samettiturpa olisi ihan tyytyväinen, että jaan rakkauttani nyt jollekin toiselle hevoselle.

Elämää täytyy jatkaa, vaikka elämän arvaamattomuus ja epäreiluus välillä sattuukin. Surut ja kolhut pitää yrittää korjata ja etsiä helpotusta niihin. Minua helpotti pelkkä hevosen läsnäolo. Etenkin Jaskan ostaminen on auttanut paljon, kun olen saanut panostaa aikaa ja ajatuksia siihen. Olen pikku hiljaa pystynyt täyttämään Majurin jättämää tyhjää, suurta aukkoa ja suru on alkanut muuttaa muotoaan. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä mitä oli, mitä sain ja mitä opin.

Kukaan ei ole samanlainen. Ei edes suremisen kannalta. Toiset tarvitsevat pitkää toipumisaikaa, toiset haluavat nopeasti jatkaa, toiset haluavat puhua, toiset jollain muulla tavoin purkaa tunteitaan. Minä olen ihminen, joka toisaalta tarvitsee pitkää toipumisaikaa, mutta toisaalta haluan purkaa suruani tekemällä jotain, josta tykkään. En voi jäädä pitkäksi aikaa makaamaan, muuten suru muuttuu märehtimiseksi ja rypemiseksi.

En osaa oikein puhua tunteistani. Sen takia eläimet ovat hyvä kanava minulle. Ei tarvitse puhua ja silti tuntuu, että toinen ymmärtää paremmin kuin hyvin. Toinen on läsnä, vie ajatukset muualle. Eläimet ovat niin aitoja. Eivät esitä mitään muuta kuin ovat. Ne elävät tässä hetkessä. Eivät mieti huomista, eivät mennyttä. Vain tätä hetkeä.

Sen takia rakastan turpaterapiaa.

Maastakäsittelyä, säpsyilyä ja onnistumisia!

Viikonloppuna kävin kaikkina päivinä Jaskan luona ja päivät olivat niin erilaisia keskenään, että on vaikea kuvitella, että minulla oli allani sama hevonen perjantaina ja sunnuntaina.

Perjantai 13. oli viikonlopusta tosiaankin se huonoiten sujunut. Jaska säpsyili ratsastaessa vähän kaikkea, kyttäsi pimeää ja varjoja, otti parit äkkilaukkapyrähdyksetkin ja yritti vähän keventää etupäätäänkin hermostuessaan. Jaskalla on nyt viimeinen puoli vuotta ratsastettu pääasiassa vain valoisaan aikaan, joten herkkänä hevosena se on pimeään ilta-aikaan kanssani paljon säikympi (paitsi nyt sunnuntaina tuli heti poikkeus tähän).

Olen kuitenkin ihan tahallanikin tullut myös ilta-aikaan ratsastamaan Jaskalla, koska pitäähän hevosen tottua kaikenlaiseen ja toimia samalla tavalla valosta riippumatta. Perjantainakin Jaska rauhoittui, kun oli purkanut energiaa aikansa. Lopuksi Jaska kulki ihan rennosti ja lopettelinkin hyvään pätkään ja ihan hyvään mieleen.

Ystävänpäivän pyhitin maastakäsittelylle. Käsittelin Jaskaa ensimmäistä kertaa varta vasten maasta ja nyt kun tunnen hevosen jo vähän paremmin, tiesin vähän kuinka Jaska saattaisi toimia. Jaska oli todella yritteliäs ja opettelimme hieman kumarruksenkin alkeita. Jaskalla on uskomaton motivaatio ja se oppiikin nopeasti herkkuleipien avulla. Harjoittelimme myös ihan tavallisia peruutus- ja väistämisjuttuja.

Kun ihmisellä on herkkuja kädessään, ei Jaska oikein muista kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, vaan tonkisi mielellään turvallaan herkut esiin eikä odottaisi, että ihminen ne itse antaa. Teinkin Jaskan kanssa harjoitetta, jossa herkkua ei saanut "itse hakemalla", vaan annoin herkun, kun Jaska odotti sitä rauhallisesti omassa tilassaan, tunkeutumatta minun alueelleni.

Tätä pitää vielä harjoitella, koska vaikka ongelma ei ole iso, en tykkää jos hevonen ottaa esimerkiksi hihasta kiinni turhautuessaan tai on riski, että se puraisee. Haluan, että hevonen osaa odottaa herkkuja, eikä luule saavansa niitä itse hakemalla tai varsinkaan näpsimällä. Jaska on tässä asiassa vähän kuin Majuri oli, ahne pikku possu. Jaskakin innostuu todella paljon, kun saa tehdä (ja saa palkintoja siitä), enkä halua moittia hevosta siitä innostumisesta. Rauhallinen ihmisen odottaminen on kuitenkin tärkeää, eikä hevonen saa mennä ylikierroksille tai tehdä ratkaisuja ihmisen ohjeiden vastaisesti. Päätään saa käyttää, muttei ihmisen ohjeiden yli.

Tässä täytyy myös minun itseni kiinnittää huomiota siihen, että annan hevoselle selkeät ohjeet, joita sen on miellyttävä seurata. En ole mikään hevosten kouluttaja ja teen itse varmasti paljon virheitä. Sen lisäksi olen huomannut, että Jaska on todella herkkä ihmisen mielialalle. Jos olen itse todella rauhallinen ja jämäkkä, peilaa Jaska hyvin minua. Jos minua yhtään hermostuttaa tai edes vähän jännittää, enkä ole mieleltäni aivan tyyni, toistuu sama käytös Jaskassa. Jaskan kanssa saa siis hyvää harjoitusta myös omien tunteiden hallintaan ja rahoittumiseen.

Tämä ensimmäinen maastakäsittely oli erittäin onnistunut, vaikka tässä nyt enemmän näitä ongelmakohtia ruodinkin. Jaska keskittyi hyvin minuun (ja leipiin...), ei ollut jännittynyt, eikä pimeät nurkat tai ympärillä tapahtuvat asiat pelottaneet ollenkaan. Se osasi melko hyvin malttaa, vaikka kiirehtimistäkin oli havaittavissa. Lisäksi Jaskalle on ilmeisesti opetettukin hyvin perus väistämisjutut, joten ne sujuivat helposti. Nyt vaan täytyy kehitellä pikku hiljaa lisää haasteita tähänkin, ehkä me jossakin vaiheessa koitetaan ottaa apuvälineitä, pressuja ja muuta sellaista mukaan harjoitteluun.

Laskiaissunnuntai oli ratsastuksen osalta erittäin onnistunut. Jaska oli alusta asti melko rento, vaikka olinkin pimeän aikaan ratsastamassa. Ainoastaan yhdessä vaiheessa Jaska olisi ollut mieluummin kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista, mutta ei niistäkään hermoillut sen enempää. Laukka ja laukannostot sujuivat yllättäen vasempaan paremmin, kun yleensä vasen on ollut hankalampi Jaskalle. Laukkojen jälkeen Jaska alkoi rentoutua ihan kunnolla ja sain todella mukavia ja rentoja pätkiä ja pääsin itsekin ihan oikeasti kunnolla vaikuttamaan hevoseen. Eipä Jaska ole vielä noin hyvin ja kuuliaisesti liikkunut kanssani, saan olla meistä molemmista ylpeä!

Rakennekuva helmikuu

Olen kokeillut nyt Jaskalla molempia Majurin vanhoja satuloita ja näyttäisi siltä, että ne voisivat istua Jaskallekin. Se olisi ihan huippujuttu, koska satuloiden sovittelu ja edellisten myynti ei tosiaankaan ole lempipuuhaani. Lisäksi olen tykännyt koulusatulastani ja Jaskankin selässä saa todella paljon paremman istunnan sen satulan avulla. Katsotaan nyt vielä jos joku satulansovittaja kävisi tarkistamassa istuvuuden, niin ei tarvitsisi siitä enää huolehtia.

Nyt alkaa melkein kaikki tavaratkin olla kasassa, muutamia uusia loimia jouduin kyllä ostamaan (onneksi sain kavereilta käyttämättömiä tai vähän käytettyjä, kiitokset vaan :) ), koska Jaska on pikkaisen pidempi selkäinen kuin Majuri oli. Vielä olisi hakusessa fullneck fleece- tai muu kuivatusloimi ja ohut talliloimi. Molempien loimien pitäisi olla kokoa 145cm ja talliloimen pitäisi olla sen mallinen, että se ei valuisi lavoille. Tämän hetkisen talliloimen kaula-aukko on siis vähän turhan löysä ja se on huonon mallinen. Jos jollakulla sattuisi olemaan myynnissä tällaisia tai tiedätte jonkun hyvän merkin tai mallin, niin saa vinkata!

Olen niin tyytyväinen. Jaska on liikkunut kerta kerralta paremmin kanssani ja sunnuntaina sain jo niin kivaa liikettä irti, että innolla ja jännityksellä odotan, mitä tuosta hevosesta oikeasti vielä saakaan! Päivä päivältä pidän Jaskasta entistä enemmän ja varmuuteni hevosta ja valintojani kohtaan vain kasvaa. On ihana huomata, että tein hyviä ja oikeita valintoja, eikä minun tarvitse katua niitä. Jaska on ihan huippu hevonen ja tulen varmasti oppimaan sen kanssa aivan huimasti lisää, tuskin malttaisin odottaa!

Kysy kysymys ja linkkaa blogisi!

Hevoselämässäni ovat puhaltaneet uudet tuulet, uusia lukijoita on liittynyt matkaamme ja asioita on tapahtunut tiuhaan tahtiin. Olen puolen vuoden sisällä taistellut hevosen mahavaivoja vastaan, joutunut tekemään raskaita päätöksiä, menettänyt hevosystäväni, vuokrannut toisten hevosia, kolunnut myynti-ilmoituksia, ostanut uuden hevosen ja alkanut opettelemaan uuden hevosen tavoille. Ehkä mieleesi on noussut kysymyksiä?

Nyt saa kysyä minuun, Jaskaan tai Majuriin liittyviä kysymyksiä! 

Lisäksi, jos sinulta löytyy oma blogi, linkkaa se kysymystesi perään. Esittelen mielenkiintoisimmat blogit omassa postauksessaan. Jokaisen blogin linkanneen täytyy siis kysyä vähintään yksi kysymys. Kysymyksiä saa tietty esittää, vaikkei blogia linkkaisikaan.

Jätä kysymyksesi ja blogisi linkki 20.2. mennessä.

Vauhdikas päivä

Katolta valuva ja tippuva lumi. Siinäpä vasta jännittävä asia.

Kuvista suuret kiitokset Jossulle!

Lauantaina Jaskan mielenrauha järkkyi, kun lunta putoili suhisten ja rapisten katolta. Muutamat äkkilähdöt ja pomput tuli koettua, kunnes Jaska alkoi pikku hiljaa tottua ääniin ja rentoutuakin. Päivä oli vauhdikas, täytyy sanoa. Vauhdikkaampi kuin on vielä Jaskan kanssa ollut.

Näiden vähäisten ratsastuskertojen aikana olen nähnyt Jaskasta yllättävän monta erilaista puolta. Koeratsastuksessa Jaska oli hieman laiska ja viikonloppuna taas energinen säpsyilijä. Muina kertoina sitten kaikkea siitä väliltä, monipuolinen hevonen siis.

Vaikka olen vielä vähän hukassa Jaskan selässä ja olen ratsastanut ruunalla vasta alle 10 kertaa, tykkään todella paljon Jaskan energiasta, liikkumisen helppoudesta ja letkeydestä. Kun Majurin kanssa täytyi käyttää todella paljon aikaa herättelyyn ja vertymiseen, on Jaskan kanssa enemmänkin ongelmana se rentouden löytäminen. Mutta eiköhän sekin ala löytyä helpommin, kunhan saadaan vielä harjoittelua lisää.

Odotan innolla muuttoa "pysyvälle" tallille. Kun meille vapautuu paikka, voimme aloittaa treenin ihan kunnolla sekä lisätä siihen valmennukset, hyppäämisen ja maastoilun. Tällä hetkellä en vielä hyppää Jaskalla, koska haluan ensin saada tuntumaa sileällä, eikä Jaskakaan ole viimeisen vuoden aikana hypännyt säännöllisesti. Maastoonkaan en vielä pääse, koska odotan, että saan Dessi-konkarin mukaan vetohevoseksi.

Välimatka tallille tulee myös lyhenemään ja pääsen itse useammin ratsastamaan. Nyt kun välimatka lähentelee 40 kilometriä yhteen suuntaan, ei tallille pääse ihan niin usein kuin tarvitsisi. Onneksi Jaskan liikutus on kuitenkin saatu järjestettyä, vaikka mielelläni itse kävisinkin useammin. Kaikki kuitenkin ajallaan. Onpahan ainakin motivaatio huipussaan, kun lopulta pääsemme muuttamaan!

Olisi mukava läntätä tähän postaukseen kaikki julkaistavat kuvat, mutta ajattelin nyt säästellä osaa kuvista seuraaviinkin postauksiin, koska kuvaajan mukaan saaminen ei aina onnistu. Tässä oli kuitenkin esimakua ja ensimmäisiä kokokuviakin Jaskasta. On se vaan niin tajuttoman kaunis poika ♥

P.S. Blogi sai nyt uuden nimen (Kaikki peliin!) ja vähän uutta ulkoasuakin. Mitä mieltä olette? Blackjack pelissähän on sanonta all-in, kun pistetään kaikki peliin. Kaikki pistetään peliin myös tässä hevoselämässä.

Mietiskelin nimeä aika pitkään ja tämä nimi ei nyt aivan 100 prosenttisesti ole vielä päähäni iskostunut, mutta koin tämän parhaaksi miettimistäni vaihtoehdoista. Joku teistä ehdotti nimeä Jackpot, joka olisikin ollut aika kuvaava nimi (tarkoittaa siis jättipottia), mutta ajattelin kuitenkin, ettei se välttämättä avaudu kaikille ja sen takia se olisi ollut vähän tylsä blogin nimeksi. Noh, en tiedä onko tämä Kaikki peliin yhtään sen mielikuvituksellisempi tai parempi.

Bannerin tein melko vähäisten kuvavarastojen avulla, joten mikään ihmeellinen se ei ole. Eiköhän se kuitenkin aja asiansa, kunnes on aika väsätä taas keväisempää ulkoasua.

Uusi banneri ja blogin nimi

Edellinen banneri. Harmi, ettei tuo nimi oikein enää sopinut tälle blogille, tykkäsin siitä kovasti.

Ensimmäisiä fiiliksiä Jaskasta

On niin outoa kuvitella, että tuo musta hevonen on minun. Hevonen, jota en juurikaan tunne ja joka on minulle vielä täysin arvoitus. En tiedä kuinka se reagoi asioihin, enkä vielä tunne sen eleitä. On outoa, kun pitää tutustua aivan uuteen hevoseen. Samalla se on kuitenkin jännittävää ja olen aivan innoissani!

Kyllähän sen huomaa, että Jaska on vielä utelias lapsi. Kaikki pienet ja suuret asiat täytyy tutkia ja kaikkea pitää nuuskia tarkasti. Jaska myös jännittää aika paljon uutta ihmistä ja kuten minulle kerrottiinkin, on Jaska enemmän yhden ihmisen hevonen ja kestää aikansa, että se tottuu uuteen ihmiseen. Tottumisen ja tutustumisen kannalta on hyvä, että Jaska jää nyt sen ajaksi vanhalle tallille, kunnes meille vapautuu paikka lähempää. On ihan hyvä päästä tutustumaan toisiimme hevoselle tutussa ympäristössä.

Ratsastin tänään neljännen kerran Jaskalla. Kerta kerralta on sujunnut paremmin, vaikka kova tuuli, kummalliset äänet ja pelottavat pimeät pusikot saavat Jaskan korvat tötterölle ja aistit valpastumaan. Jaska jännittää minua vielä alkuun sekä ratsastaessa, että hoitaessa, mutta tänään lopputunnista sain jo aika hyviä ja rentoja pieniä pätkiä, eikä Jaska tuntunut enää jännittävän ratsastuksen jälkeen hoitotilanteessakaan. Vähän tietysti ratsastustyyli on vielä hukassa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

Tätä minä olen kaivannut. Touhuilua ihan oman hevosen kanssa. Sitä, kun saa miettiä ja suunnitella yhteisiä asioita, saa kokea ylpeyttä pienistäkin asioista. Saa yllättyä, onnistua ja epäonnistuakin ja kaikki johtaa meitä tiellämme eteenpäin, kohti luottamussuhdetta. Vaikka se on vielä kaukana edessäpäin, odotan innolla yhteistä matkaamme sinne. Ja aion nauttia tästä retkestä täysin siemauksin!