Näitä tavaroita himoitsen juuri nyt!

Heppatarvikeliikkeissäkin alkaa näkyä jo kevät. Kevätuutuuksia ja -mallistoja tulee koko ajan ja lukijan toiveesta päätinkin toteuttaa himoitsemani tavarat -postauksen. Selailin pääasiassa Horzen ja Hööksin nettisivuja, mutta muutama muualtakin löytynyt tavara eksyi joukkoon. Näitä siis himoitsen juuri nyt!

Mielestäni Magic Brush -harjat näyttävät aika leluilta, voivatko ne olla niin hyviä kuin niiden väitetään olevan? Tekisi mieli testata!
B Vertigon ratsastushousut, ah, ne todellakin ovat mielettömän upeat! Samoin Cavallon vähän erikoisemman väriset housut. Jostain syystä minulle eksyi aika monet ratsastushousut tähän listaan. Olisikohan aika hankkia uudet?

Tavarat, jotka minun pitäisi ihan oikeasti hankkia ovat hanskat ja uusi raippa. Roecklin hanskat on hyväksi todettu, mutta koska nekin ovat vain kulutustavaraa eli menevät rikki nopeasti, en ole vielä raaskinut sijoittaa taas niihin. Tämä 130cm pituinen kouluraippa ei olisi edes kallis, 13 euroa, ja vielä tarpeeksi pitkäkin. Pitää varmaan hankkia.
Silmiini sattui myös kivan värinen CRW:n pikeepaita, se näyttäisi hyvältä noiden farkkuratsareiden kanssa! Kumisaappaita olen jo piiiitkään tahtonut, tällä kertaa silmiin osuivat nämä HV Polon saappaat.

John Whitakerin brittilippu-satulahuopa on ihan mielettömän ihana! Törmäsin siihen messuilla, mutta hintansa takia se jäi ostamatta. Ehkä vielä joskus. Unelmissa olisi myös uusi koulusatula, voi kun sellaisen saisi!
Silmiini osuivat myös nämä hassun malliset bootsit. Niistä lupaillaan, että ne ovat erittäin kestävät. Pitääköhän paikkansa, tuollaisille erittäin kestäville bootseille löytyisi nimittäin käyttöä.

Pakkohan se on aina ihailla myös loimia, tällä kertaa yksinkertainen sininen fleeceloimi miellytti silmääni. Eksyin myös Viljarshop-verkkokauppaan, josta bongasin aika erikoisen (mutta jollain tapaa hienon) väriset ratsastushousut. Tykkään myös mallista ja muutkin värivaihtoehdot olivat tosi hienoja! Nuo pinkit hanskat olisivat kuin tehdyt noiden housujen kanssa, vai mitä?

Olen aina kesän tullessa himoinnut lippistä. En omista yhtäkään, koska en ole koskaan uskaltanut ostaa. Jotenkin ajattelen aina, että lippis ei sovi minulle. Ehkä pitäisi päästä tästä ennakkoluulosta eroon.
Näin kevään tullen on aika omituista haaveilla karvapehmusteista, mutta tämä haave on muhinut mielessäni jo pidempään, joten ehkäpä ensi talveksi...

Fiilistelyä + nähdäänkö messuilla?

Möhömahainen ja kiiltävä. Komea Majuri. Kun katsoo Majuria nyt talvella, ei sitä välttämättä edes uskoisi samaksi hevoseksi. Paksu talvikarva kätkee allensa aika paljon. Eikö kesä jo voisi tulla kiireen vilkkaa?

Vaikka kesää odottelenkin todella paljon, oli tänään ratsastuksen jälkeen yllättävän hyvät fiilikset. Pieni pakkanen ei häirinnyt ja kenttäkään ei ollut oikeastaan liukas. Pääsin siis vähän koulutuuppailemaan Majuria pitkästä aikaa.

Majuri oli jäykkä. Siis suoraan sanottuna, jos intoa ei olisi ollut niin paljon, en olisi jaksanut tehdä kuin rentoja ja avaavia harjoituksia. En olisi jaksanut keskittyä ratsastukseen ollenkaan. Mutta tänään löytyi intoa ja alkuverkkojen jälkeen Majuri oli jopa vähän vetrynyt. Vasen kylki ei kuitenkaan koko ratsastuksen aikana vertynyt kunnolliseksi, saattoi olla pientä lihasjumitusta, joka on varmasti huomenna jo parempi.

Tein ihan perushommia ja paljon taivutteluja ja Majuri tuntui lopulta oikeastaan ihan kivalta. Se tuntui nauttivan tekemisestä yhtä paljon kuin minä, vaikka aluksi se ei olisi millään jaksanut nostella jalkojaan. Todella hyvillä fiiliksillä siis loppupeleissä poistuttiin kentältä. Tästä on sitten hyvä jatkaa taas, jos säät pysyisivät edes hetken samanlaisina ja kenttä hyvänä. Toivotaan niin!


P.S.

Bongaa minut messuilta!

Onko kukaan menossa Horse Fair messuille viikonloppuna Helsingin Messukeskukseen?
Itse olen molempina päivinä iltapäivästä iltaan paikalla. Olen tosin töissä siellä, mutta ehkäpä ehdin itsekin kierrellä vähän paikkoja töiden lomassa.
Siellä siis nähdään, tulkaa juttelemaan, jos satutaan törmäämään! :)

Pelottaako?

Polvissa tuntuu hento, mutta lamaannuttava tutina. Jännityksen tuoma myllerrys vatsassa. Kädetkään eivät tahtoisi totella, tuntuu kuin olisi usvassa. Ajatus ei kulje.

Se ei pelaa, joka pelkää.

Tämä pätee myös ratsastuksessa. Hevosten kanssa on vaikeaa, tai jopa vaarallista, toimia, jos pelkää. Hevoset aistivat ihmisten tunnetilat erittäin hyvin ja epävarma, peloissaan oleva ratsastaja antaa hevoselle käsityksen, että nyt tarkkana, täällä on jotain pelottavaa!

Pelätessä luottamus hevoseen ja omaan itseensä tuntuu mitättömältä ja itsevarmuus rapisee. Tästä johtuen pelätessään usein epäonnistuu. Jatkuvat epäonnistumiset vain lisäävät pelkoa ja luottamus horjuu ja tästä seuraa jatkuva kierre. Noidankehä pitäisi pysäyttää ja miettiä, mitä oikeasti haluaa. Onko välttämätöntä tehdä sellaista, jota pelkää?

Me suomalaiset olemme siitä kummallisia, että meidän halumme onnistua on pienempi kuin pelkomme epäonnistua. Olemme epävarmoja itsestämme ja vähättelemme taitojamme. Emme halua joutua muiden pilkan kohteeksi, mutta toisaalta emme halua näyttää nössöiltäkään. Tottakai minäkin teen, kun tuokin tekee!

Meidän pitäisi tajuta, että emme tee tätä muita varten, vaan omaa itseämme varten. Ei ole pakko tehdä ollenkaan, jos ei tahdo. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä, koska virheistä oppii, kaikki epäonnistuvat joskus. Sitä paitsi epäonnistumisenkin pelko on pelkoa, joka vaikuttaa sinun ja hevosesi työskentelyyn. Mitä enemmän luotat, sitä paremmin onnistut!

Pää pystyssä, miten sattuu mennään, mutta silti hymyilyttää!

Epäröinti ennen estettä kieltääköhän tää, se yksi tietty pelottava hevonen apua, entä jos toi puree tai pelko siitä, että hevonen ryöstää maastossa ovat jonkinasteisia pelkoja. Pieni jännitys on tietenkin sallittua, mutta jos ei usko itseensä ja luota siihen mitä tekee, ei usein onnistu.

Pelon voi voittaa luottamuksella ja pienillä askelilla kohti päämäärää. Kannattaa aloittaa pienistä asioista eikä heti ensimmäisenä yrittää sitä mitä tavoittelee. Jos yrittää, vaikkei osaa, saattaa helposti epäonnistua ja epävarmuus asiaa kohtaan alkaa pinttyä mieleesi.

Ei pidä korottaa estettä, ennenkuin pienemmät sujuvat, ei pidä laukata maastossa, jos käynti ei suju, ei pidä käsitellä hevosta, jota pelkää. Kuka sinua pakottaa, tarvitseeko sinun, jos et oikeasti ole vielä valmis tai et halua? Ei kaikkien tarvitse tehdä samoja asioita. Nauti niistä pienistä asioista, joita sinä tykkäät tehdä ja joissa pystyt luottamaan itseesi ja hevoseesi. Niistä tulee onnistumisia ja onnistumiset ovat luottamuksen edellytys.

Wallu jättiläinen

Olen itse vasta jälkeenpäin tajunnut, oppinut siis kantapään kautta, luottamuksen merkityksen ratsastuksessa. Tein asioita, vaikken ollut vielä itse valmis ja ennenkuin luottamukseni hevoseen oli kohdillaan. Luulen, että tämä on melko yleinen virhe, joka ei välttämättä ole kuitenkaan haitallista, mutta etenkin epäröivällä, raa'alla ja ratsastajan tunnetiloihin herkästi reagoivalla hevosella, kuten Majurilla, omakin epäröinti johtaa usein epäonnistumiseen.

Se virhe, jonka tein oli osallistua estekisoihin, vaikka en ollut valmis. Me emme ratsukkona olleet valmiita. Majuri kielteli jonkun verran esteille ja kisoista napatut hylätyt suoritukset vain kasvattivat epävarmuuden kasaani. Tajusin kuitenkin lopettaa koko touhun hetkeksi, koska en enää halunnut mennä epäonnistumaan radalle. Halusin opetella ensin kotona.

Silloin syytin hevosta, Majuri ei osaa vielä tarpeeksi, se on liian epävarma, vaikka todellisuudessa minun olisi ollut syytä katsoa myös peiliin. Minä se epävarma olin. Hylätty rata ensimmäisissä estekisoissamme oli laukaissut kierteen. En hetkeen luottanut Majuriin tippaakaan esteillä.

Meni pari vuotta ennenkuin uskalsin lähteä koittamaan uudelleen estekisoja. Pelkäsin epäonnistuvani. Olin kuitenkin parin vuoden aikana saanut Majuriin ihan uudenlaista luottamusta ja luotin hevoseen täysillä. Sitä luottamusta oli jo vaikeampi rikkoa, joten ajattelin kokeilla. Jos menee metsään, niin sitten menee, eipähän ainakaan tarvitse enää osallistua estekisoihin. Mutta sijoituksiahan sieltä tuli, koska minä luotin hevoseeni.

Olin joskus myöhemmin katsomassa Iinan ja Dessin estekisoja ja huomasin, että Iina hieman epäröi ennen rataa. Muistin itseni Majurin kanssa ensimmäisissä estekisoissamme ja mietin, mitä silloin olisin halunnut kuulla. Huikkasin Iinalle juuri ennen radalle menoa Luota siihen hevoseen. 

Iina sijoittui niissä kisoissa kolmanneksi 16 ratsukosta ja sanoi radan jälkeen,

nyt mä oikeesti luotin tähän hevoseen!